Ala on täynnä vaatimuksien mukaisuutta, sertifikaatteja, prosesseja, standardeja sekä henkilökohtaisella että yritystasolla. On hienoa, että nuori toimialamme alkaa löytää parhaita käytäntöjä ja mitattavuutta toimintatapoihin ja osaamiseen. Vakioidut toimintamallit ja todennettu osaaminen tuottavat laatua ja toisaalta tehokkuutta tekemiseen. Siitä hyötyvät kaikki.

Hyvin usein asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa käytävät keskustelut pyörivät erityyppisten tähän maailmaan liittyvien kehitysprojektien ja auditointien ympärillä. Lähes jokaisessa yrityksessä on joku tämän tyyppinen hanke meneillään, tavoitteena saavuttaa joku status kumppanina tai toimittajana. Projektit ovat isoja investointeja ja niiden uskotaan antavan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Usein näin toki onkin.

Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että markkinamme suhtautuu näihin SOXeihin, ITILeihin, ISOihin, tms kohtuullisen kritiikittömästi. Joissain tilanteissa nämä ovat jopa lakiin perustuvia vaatimuksia. Näin sertifioitumisesta on tulossa itsestään selvä perusta, jonka päälle sitten vasta rakennetaan malleja tuottaa sitä varsinaista lisäarvoa yrityksen sidosryhmille. Kuinka moni näistä kehityshankkeista käynnistetään "kun on pakko" -perusteella ja kuinka moni hanke saa oikeutuksensa sitä kautta, että on aidosti arvotettu sertifioitumisen mahdollistama uusi liiketoiminta?

Osaltaan nämä parhaat käytännöt ovat lähteneet käsistä. Esimerkkinä vaikka ITIL v3. Prosesseja on yli 30 kappaletta. Luonnollisesti ei ole tarkoituskaan, että yrityksissä kaikkea tuota käyttöön otettaisiin, mutta silti tästä pullasta alkaa jo olla haaste ne parhaat rusinat poimia tai edes ymmärtää miten malli tarkasti ottaen on toimivaksi suunniteltu. Sen verran laajaksi on tuo kokonaisuus paisunut.

Näiden aiheiden ympärille on rakentunut kukoistava konsultointiliiketoiminta koulutuksia, sertifiointeja ja audiointeja unohtamatta. Välillä alan ammattilasten välille rakentunut slangi on todellista hebreaa maallikolle ymmärrettäväksi. Maallikon kuitenkin pitäisi nähdä se lisäarvo, joka vakioidulla toiminnalla ja laatutasolla on. Siitähän näissä kaikissa lopulta kysymys on.

Peräänkuulutan siis maalaisjärkistä ja terveen kriittistä suhtautumista siihen, mikä on kunkin yrityksen saama liiketoimintahyöty siitä seinällä roikkuvasta paperista. Ei riitä se, että osaa jonkun ITILin tai ISOn ja puskee sen käyttöön luottaen siihen, että nyt tulee hyvä. Pitää pystyä näkemään näiden esimerkin omaisten mallien parhaat puolet ja rakentaa niistä juuri omalle yritykselle se parhaiten palveleva toimintatapa. Yrityksen strategia ja toiminnalliset tavoitteet ovat se isäntä. Standardit, sertifikaatit ja prosessimallit ovat sitten työkaluja pakissa, josta kriittisesti tarkastellen valitaan ne omaan tarpeeseen sopivimmat.