Olen jo muutaman vuosikymmenen ihaillut keskiaikaista sakraalirakentamista, hyvinä esimerkkeinä Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkko, Lontoon St. Paulin tai Pariisin Notre-Dame katedraali.
Sakraalirakentaminen oli aikakautensa hi tec, olihan muu asumus- ja kaupunkirakentaminen vielä lapsen kengissä ainakin suurimassa osassa tuolloista Eurooppaa.
Kirkonrakentajien ammattikunta edusti keskiajalla huippuunsa koulutettuja ammattilaisia, joita johdettiin tehokkaalla oppipoika - kisälli - mestari hierarkiaan perustuvalla koulutusjärjestelmällä. Ajatuksena oli muodostaa tiimejä, joissa mestarit ohjasivat ja kouluttivat oppipoikia ja kisällejä, kunnes nämä aikanaan saivat omat tiiminsä johdettavikseen. Järjestelmä takasi kaikessa yksinkertaisuudessaan sen, että tiimin tavoite oli kaikilta osin selkeä ja kaiken aikaa jokaisen tiedossa – älykästä johtamista siis.
Keskiaikaisen kivenhakkaajan työvälineet olivat kiviruhjin, suorakulma, harppi, luotilauta ja luotivaaka, minkä lisäksi rakennuksilla käytettiin erilaisia nostureita vinsseineen ja nostokiiloineen. Ei mitenkään häikäisevä setti välineistöä, mutta mahtavia monumentteja saatiin aikaiseksi.
Tämän päivän ICT-ammattilainen on varustettu äärimmäisen tehokkailla tuottavuusvälineillä, joiden avulla ei luulisi olla vaikeaa ratkaista mikä tahansa eteen tuleva tietotekninen haaste. Myös organisaatioiden toimintaa ohjataan tehokkaasti tarjoamalla 6 – 12 kk:n välein aivan uusi menetelmä lyödä kilpailija laudalta tai vallata uusia markkinoita äärimmäisen lyhyessä ajassa.
Minulle on nykymenosta syntynyt sellainen käsitys, että organisaatiojohtamisen perusasiat ovat hukkumassa välinepaljouteen ja on syntynyt harhainen kuva, että kun tämän päivän ICT-ammattilainen varustetaan viimeisillä välineillä, hän saavuttaa tavoitteet ilman muita sen kummempia toimenpiteitä.
Tänä päivänä ICT–ammattilainen jää liian usein yksin välineineen ymmärtämättä mihin ja miten hänen tulisi välineitään käyttää päästäkseen organisaation yhteiseen tavoitteeseen. Tavoite epäilemättä löytyy järjestelmästä, mutta on unohtunut tiedottaa jokaiselle työntekijälle. Puuttuu siis älykkään työn älykästä johtamista.
Älykästä johtamista ja sen puutetta kuvaa mielestäni osuvasti seuraava pieni tarina: Kahdelta kivenhakkaajalta kysyttiin, mitä he tekevät. Ensimmäinen vastasi naama rutussa hakkaavansa näitä vietävän kiviä ja toinen vastasi silmät loistaen ja suu hymyssä rakentavansa katedaalia!
Jätä kommentti
